Trust 3: Lunastus

09.luku: Kamppailu

Linnan sisäpihalla oli hiljaista, sillä sotilasväkeä ei ollut harjoituksissa. Siksi Blade oli erityisen utelias kuulemaan, miksi hänet oli kutsuttu harjoituskentälle kesken päivän ja palvelijan mukaan kuningattaren erityisestä käskystä. Mies yllättyi huomatessaan nuoren kuningattaren marssivan ulkokentälle harjoitusvarusteisiin pukeutuneen ja hiukset kiinni sidottuina, kasvoillaan karehtien kiukku. Tyttö kantoi kädessään kahta pitkää puusauvaa.

Blade ei ollut nähnyt Oliviaa aikoihin ilman kuninkaallisia pukujaan, saati arvomerkkinä kantamaansa tiaraa tai otsaripaa. Asu paljasti tytön sääret, ja Blade tunnisti siinä samaa kuin Dinan asuissa. Olivia oli huomannut asun käytännöllisyyden ja neuvonut ompelijaansa hyvin. Lyhyessä hameessa oli halkiot, alle puettiin ohuet housut ja yläosaksi pitkähihainen paita. Nyöritettävät saapikkaat olivat vakaat astua. Käytännölliset vaatteet harjoitteluun ja ketterään liikkumiseen.

”Vai että ihan kuningattaren käskystä?” Blade tuumasi ääneen Olivian tultua hänen luokseen. ”Mistä moinen kunnia?”
”Minusta tuntuisi hyvältä lyödä jotakin”, Olivia tokaisi posket punaisina hehkuen ja ojensi toisen sauvoista miehelle. Bladea nauratti.
”Kutsuit sitten minut paikalle. Imartelevaa.”
”Sinä et varo kanssani, annat minun kompastella ja ottaa vastaan lyöntejä ja asetat oikean vastuksen”, Olivia sanoi tiukasti. ”Tarvitsen sitä juuri nyt, en ole saanut harjoitella aikoihin.”

Blade hymähti. Tuskinpa hänellä oli vaihtoehtoja kieltäytyä. Tällaisena hetkenä hän ei muistanut ajatella, miten oli luvannut itselleen olla varovainen, miten oli luvannut pitää etäisyytensä.

Olivia kamppaili ja iski tosissaan heidän otellessaan sauvojen avulla. Tyttö ei ollut unohtanut oppimaansa, vaikka edellisestä harjoituskerrasta olikin aikaa ja ensimmäiset askeleet olivat kiukun sävyttämiä enemmän kuin harkinnan ja taktiikan aikaansaannoksia. Blade antoi Olivian iskeä ja potkia tosissaan, mutta pakotti tytön myös itse ottamaan iskuja vastaan. Hän onnistui kaatamaan tytön ja tarjosi kättä auttaakseen tämän ylös, mutta Olivia ponkaisi pystyyn omin avuin ja oli pian jälleen hänen kimpussaan.

Tytön keskittyminen näytti kuitenkin herpaantuvan, kun suurin kiukku oli purettu, ja Olivia teki helppoja virheitä. Blade tarttui lopulta tytön käsissä olevasta sauvasta keskikohdalta kiinni ja onnistui pysäyttämään Olivian lyönnin kokonaan. Pelkällä kiskaisulla hän sai tytön lähemmäs itseään, iskuetäisyydelle, vaikka paras taktiikka Olivialle olisi ollut päästää irti ja suunnata potku hänen jalkoihinsa, eikä pitää sauvasta itsepäisesti kiinni.

”Mikä mieltäsi painaa?” Blade kysyi kasvot lähellä Olivian kasvoja. Olivian hartiat jäykistyivät, mutta ilme pehmeni hieman.

”Äskeinen kokous neuvoston kanssa oli täydellinen epäonnistuminen. Silas esitti, että minun ja neuvoston välinen epäluottamus estää tämänhetkisen päätöksenteon. Minun on yritettävä heidän kanssaan huomenna uudelleen”, nuori kuningatar paljasti ja työnsi sitten miehen kauemmas. Blade oli kuitenkin tarkkana ja onnistui estämään seuraavan lyönnin helposti.

”Taistelutaidoissasi ei myöskään ole tänään kehumista”, Blade härnäsi ja sai seuraavasta iskusta rajusti nilkoilleen ennen kuin otti askeleen taaksepäin pois alta.

”Etkä sinä ole kovin taitava saamaan minua rauhoittumaan”, Olivia vastasi tiukasti ja syöksyi jälleen täysillä kohti. Hän astui tarkasti oikealle, jotta pääsi lähemmäs, mutta Bladelle temppu oli tuttu, olihan hän opettanut sen tytölle itse. Hän sai vastalyönnillä tiputettua sauvan tytön kädestä, mutta sai samassa rytäkässä kipeästi sormilleen, mikä sai omankin otteen heltiämään. Olivian tarttuessa hänen hartioihinsa Blade päästi sauvan putoamaan kokonaan.

Olivian huulet olivat ahnaat kohdatessaan hänen omansa. Tyttö oli lämmin ja pehmeä hänen sylissään, kun tämä painautui häntä vasten ja kädet vaelsivat hänen hiuksiinsa. Blade hämmästyi sisällään heräävää tunnetta, joka oli kuin kuplinut kamppailun aikana pinnan alla ja vaati häntä nyt vetämään tytön lähelleen, tarttumaan tähän lujasti. Kun Olivia viimein vetäytyi taaksepäin, oli tytön kasvoilla voitonriemuinen hymy.

”Tämä toimii kyllä ihan kohtuullisen hyvin”, kuningatar tuumasi. ”Kiukun lieventämisessä.”
”Hemmetti sinun kanssasi”, Blade huokaisi ja veti tytön takaisin itseään vasten.

Tällä kertaa hän oli valmiimpi suudelmaan, ja hän siirsi käsillään tytön hiuksia sivuun kaulalta voidakseen painaa huulensa kalpeaa ihoa vasten. Blade kuuli Olivian sydämen lyövän hurjasti. Hän tunsi pulssin kaulalla huuliensa alla, jolloin jano iski niin valtavana, että hän tärisi. Vaisto käski tarttua saaliiseen, iskeä nyt, jotta hän maistasi veren suussaan. Tässä tilaisuus oli, käsinkosketeltavan lähellä ja hänen tarvitsisi vain…

Näkökentässä välähti punaista. Blade työnsi Olivian hartioista väkisin kauemmas. Hän huomasi oman epätasaisen hengityksensä katkonaisuuden ja yritti saada kohoilevan rintakehänsä rauhoittumaan. Kädet tärisivät rajusti kuin häntä olisi palellut, vaikka otteleminen oli saanut kehon lämpenemään.

”Mene pois läheltäni”, Blade käski, mikä sai vain hämmentyneen Olivian jähmettymään paikoilleen. Tyttö yritti tarttua hänen ranteisiinsa, ottaa kiinni kädestä, mutta Blade taisteli itsensä kanssa ja puristi sormillaan niin lujaa Olivian hartioista, että jättäisi ihoon mustelmia.

”Mitä?” Tytön henkäys oli täynnä pelkkää epäuskoa.

”Mene etäämmälle.”

”Blade, anna minun auttaa”, Olivia pyysi ja kohtasi hänen katseensa. Loukkaantuneen ilmeen näkeminen sattui, eikä Olivia selvästikään voinut ymmärtää, mitä tapahtui. Blade näki tytön silmissä omien silmiensä punaisen heijastuman.

”Autat parhaiten, kun menet sisään”, Blade sanoi tiukasti ja pakotti itsensä päästämään irti, astumaan kauemmas. Kun Olivia ei ottanut lähteäkseen, hänen oli pakko käskeä uudelleen. ”Mene!”

Blade ei jäänyt seuraamaan tytön menoa, vaan kääntyi vastakkaiseen suuntaan. Hän yritti sulkea korvansa juoksuaskelten ääneltä, pakottaa itsensä pysymään poissa, eikä lähtemään jahtiin. Pään sisällä verenjano huusi, vaati häntä saalistamaan, mutta väkisin hän kääntyi pois ja tunsi terävien kulmahampaiden piston alahuulessaan. Taistelun aiheuttama kiihko oli saanut hänet tolaltaan, saalistajan heräämään hänen sisällään. Tässä oli todiste siitä, mitä hän oli pelännyt.

Hän jatkoi kulkuaan pihalla eteenpäin pysähtymättä. Häntä houkutti poistua linnan alueelta kokonaan, mutta kaupungissa olisi suurempi todennäköisyys siihen, että hän menettäisi hallintansa. Ainakaan hän ei uskonut, että kaduilla vaeltava ihmispaljous helpottaisi tilannetta. Linnan pihalla hän saattoi sentään etsiä itselleen rauhallisen kolkan, jossa hetken hengähtää.

Pilvisen harmaa sää ja linnan muurin suomat varjot saivat hänet tuntemaan olonsa kotoisammaksi kuin päivänvalo. Se ei voinut olla enää vanhaa tottumusta, vaan jotakin uutta, jotakin pimeyden vetoa. Blade rauhoitti mieltään keskittymällä viileään alkukevään ilmaan, hän haistoi kosteuden ja ympäröivän harmauden, joka pian alkaisi vihertää.

Hänen mielessään kummittelivat inhottavat ajatukset. Hän oli palaamassa takaisin kiroukseen, joka rikottiin Olivian luottamuksen ja hänen tahtonsa avulla. Rakkaudella, siksi sitä kai kuuluisi nimittää. Tietysti niin tapahtuisi, magian vaikutukset olivat rauenneet ympäri valtakuntaa. Blade oli ottanut vampyyrin luontonsa murtamisen vuoksi vastuulleen loitsusidoksen, joka suojelisi Oliviaa. Kun sidos oli rikottu, rikkoutui myös hänen muutostaan varten sanellun loitsun sopimus.

Omituista oli verenjanoon sekoittuva lihallinen himo. Oli Blade tuntenut sellaista tunnetta ennenkin, mutta nyt se sekoittui inhottavasti hetkiin, jolloin myös verenhimo puski esiin. Jos hän ajattelikin koskettavansa Oliviaa, vaikka vain sipaisevan tämän kaulaa, hän pystyi tuntemaan, miten verenmaku pyrki suuhun ja jano tykytti jossakin syvällä hänen sisällään. Hän pelkäsi, että heikkona hetkenään Olivian lähellä hän saattaisi olla varomaton. Ja sitä hän ei soisi itselleen enää, ei sen jälkeen, kun hän oli hyökännyt tunnemyrskyssään Olivian kimppuun Seatopiessa. Hän muisti vain osia tapahtuneesta. Hän ei ollut hallinnut itseään ollenkaan, vieläkään hän ei ollut varma, mikä oli saanut hänet silloin lopettamaan. Tällä kertaa sama oli ollut liian lähellä.

Seuraavalla kerralla hän ei ehkä lopettaisi. Ja sitä hän ei antaisi koskaan itselleen anteeksi.





>> Seuraava luku

Edellinen - Ylös