Nimi: Aave
Teema: Raapale, tunnepaska
A/N: Heinäkuu 2017. // Laris
Jotakin on muuttunut.
Lopetin odottamisen. En enää etsi sinua kasvojen merestä.
Muutuinko minä vai muistoni sinusta? Kenties sinä katosit kepeänä usvana maailman niityille ja hävisit aamuauringon säteisiin.
Jotain on nyt toisin.
Minun rinnastani puuttuu raastava kipu, jota parantelin jokainen pimenevä yö. Hyssytin sydämeni nyyhkäykset hiljaisiksi ja painoin laastarin ammottavan aukon kohdalle, joka halkoi rintakehääni. Nyt ihoni on arpikudosta, ei enää kipeää, mutta aina herkkää, aina valmis aukeamaan uudelleen.
Muistan kuvitelleeni ääntäsi, jota en enää kuullut. Nyt en enää tunnistaisi sitä satojen muiden joukosta. Sinusta tuli aave, joka vähitellen haipui, ja nyt voin vain kuvitella, miltä näyttäisit tänä päivänä.
Ehkä jäit niiden seinien sisään, missä vietin itkuiset yöni. Ehkä katosit niihin nuoruuden vuosiin, jotka olivat niin saakelin kipeitä, niin pitkiä ja pimeitä. Katkerana jopa toivoin, etten olisi koskaan tavannut sinua.
Ei, en ole unohtanut. En vain enää muistele sinua joka päivä.