Trust 3: Lunastus

24. luku: Hyväksyä ja luottaa

Cecilie oli kokouksen jälkeen pyörällä päästään. Charles oli talutettu ulos salista ja kuningattarelta vei vielä pitkään saada rauhoiteltua virkamiehiään, jotka ruotivat nyt paitsi tapahtunutta myös jokaista neuvoston lähiaikoina tekemää päätöstä ja kaupungilla tapahtuvaa kaaosta.

Palvelusväki toi tiedon kaupungin kaduille kerääntyvästä väestä, joista osa oli saapunut kuninkaallisen linnan porteille. Tieto pohjoisosissa tapahtuneesta tuhosta oli levinnyt ja saanut ihmiset pakokauhun valtaan. Olivian huomio ei ollut riittää kaikkeen, kun hänen oli nyt lähetettävä sotilaita turvaamaan rauhaa kaupungin kaduille ja annettava neuvostonsa odottaa. Lopulta kuningatar määräsi pidettäväksi pienen tauon, jonka jälkeen he jatkaisivat kokousta sen alkuperäisistä aiheista.

Neuvoston pyytäessä palvelijoilta juotavaa ja pikkusyötävää, Olivia kääntyi Cecilien puoleen.

”Minun on selviteltävä asioita jonkin aikaa. Pystytkö pitämään puheenvuoron magiasta koko neuvostolle? Sinä tunnet taikuuden paremmin kuin minä.”

Cecilie nyökkäsi ja yritti saada hengityksensä taas kulkemaan. ”Teen sen. Mutta en aio piilotella enää mitään. Puhun heille myös kristalleista sen verran kuin heidän on mahdollista ymmärtää. He tuntevat ehkä tarut, tietävät asiasta jotakin lordi Kylen ajalta. Heidän täytyy tietää myös sinun osuutesi.”

Kuningattaren katse oli vakava, kun hän mietti asiaa, mutta myöntyi lopulta.

”Luotan sinuun”, Olivia sanoi hiljaa, ennen kuin poistui Taran saattamana.

Cecilie odotteli hermostuneena tauon päättyvän ja nousi ylös väen asettuessa paikoilleen. Kuningatar palaisi kokoukseen heti ehtiessään, mutta heidän olisi aloitettava nyt. Läpikäytävää oli paljon.

Hovinoita oli osallistunut kokouksiin aiemmin ja myös puhunut neuvoston edessä. Esiintyminen ei pelottanut, mutta tyttö aisti uudet jännitteet, jotka saivat kuuntelijat hermostumaan. Osa ei ehkä edes kuuntelisi häntä. Toiset heittäytyisivät hankaliksi, pyrkisivät keskeyttämään. Ja sitten olisivat ne, jotka aidosti haluaisivat tietää, mitä hän sanoisi. Ne, jotka luottaisivat häneen, kuten luottivat kuningattareen. Heidät hänen olisi kyettävä vakuuttamaan.

Kun neuvoston jäsenet asettuivat taas aloilleen, Cecilie marssi pöydän päätyyn ja päätti esiintyä seisten. Hän ei ollut varma, oliko rikkonut hovitapoja ja ottanut kuningattaren paikan, mutta hän aikoi saada kaikkien huomion. Silas oli ollut kuningattaren mukana, mutta palasi saliin hieman myöhässä ja kumarsi Cecilielle kaljua päätään. Siitä tyttö tiesi, että oli hänen vuoronsa.


***


Kaaosta selviteltiin illan aikana pala palalta. Charles oli viety kuulusteltavaksi ja Olivia oli keskustellut neuvostonsa kanssa pienissä ryhmissä selvittääkseen jokaisen ajatuksia. Kuningatar oli ajatellut Charlesin ryhtyvän vastaväittelyihin, mutta mies olikin kertonut yllättävän avoimesti aikeistaan ja vampyyrien kanssa solmimastaan sopimuksesta. Olivia ei ollut halunnut kohdata miestä enää uudelleen, mutta hän tiesi Silaksen viettäneet pitkiä hetkiä kuulusteluja tekemässä.

Cecilie oli tehnyt neuvoston kanssa parhaansa ja onnistunut kertomaan kadonneen magian vaikutuksista, joita oli ryhdyttävä korjaamaan. Virkamiesten reaktiot olivat vaihtelevia. Osa oli nyt epäluuloisia kaikkea kohtaan, eikä hovinoidan esitys saanut heitä uskomaan magian tärkeyteen Cecilien antamista esimerkeistä huolimatta. Osa oli valmis tukemaan kuningatarta missä tahansa tämä apua tarvitsi. Osa kauhisteli valtakunnan katastrofaalista tilannetta, joka tuntui vain paisuvan ongelmasta seuraavaan.

Mikäli joku oli Charlesin ajatuksia tukenut, he pysyttelivät nyt hiljaa.

Seuraavana aamuna Olivia kokousti jälleen Bladen ja Cecilien kanssa tutussa oleskeluhuoneessa, jonne Tara kantoi heille syötävää. Neuvoston jäsenet oli käsketty edellisenä iltana lepäämään ja keskusteluja haluttiin jatkaa rauhallisin mielin myöhemmin tänään. Kaduilla vallinneelle sekasorrolle oli tehty kaikki voitava. Sotilaat paimensivat kaupunkilaisia koteihinsa, portit pidettiin suljettuina ja kuningattaren virallinen, joskin lyhyt, lausunto oli julkistettu linnan pihamaalle vievällä portilla, sillä torille oli mahdotonta poistua.

Ulkona harmaa aamu oli avautumassa hentoiseen viherrykseen, kun puut paljastivat silmunsa. Olivia katseli ulos kapeasta ikkunasta ja kuvitteli näkevänsä liikettä porttien suunnalla. Kenties siellä olivat vain sotilaat, mutta hän pelkäsi kaupunkilaisten reaktiota. Kauhu tarttui ja levisi. Väki vaatisi vastauksia, eikä Olivia ollut varma, kykenisikö hän niitä antamaan. Bladen edellisenä päivänä tuomat uutiset kaupungilta eivät olleet iloisia.

Olivia oli yrittänyt selittää parhaansa mukaan, mitä kokouksessa oli tapahtunut, mutta tilanteen aiheuttama tunnemylläkkä teki vaikeaksi muistaa, mitä edes oli sanottu. Nyt tyttö kääntyi ikkunan luota katselemaan sohvilla istuvia ystäviään. Cecilie istui syvällä pehmustetussa nojatuolissa ja hämmensi teetään mietteliäänä. Blade oli vielä jonkin aikaa sitten marssinut ympäri huonetta yhtä turhautuneena kuin kuningatar, mutta lopulta asettunut istumaan sohvan käsinojalle kädet puuskassa.

”Charles tiesi käskeä sotilaita tappamaan vampyyrit, koska minä kerroin hänelle tietäväni niitä olevan useampia”, Olivia viimeisteli selityksensä. ”Tapasimme hänet Cecilien kanssa. Sanoin juhlan jälkeen vangiksi jääneen vampyyrin kertoneen tovereistaan.”

”Ja koska ne olivat Charlesin komennossa, hän päätti pistää ne päiviltä, ennen kuin ne kavaltaisivat hänet”, Blade totesi synkästi.

”Koska minä tiesin liikaa, hän yritti peitellä jälkiään.”

Osa Charlesin käskyttämistä sotilaista oli kuollut käskyä toteuttaessaan. Vielä oli epävarmaa, missä vaiheessa vampyyrit olivat saalistaneet pitkin kaupungin pohjoisosia, mutta vaikutti siltä, että pahin tuho oli tehty kiinniottoa edeltäneen yön aikana.

Olivialla oli vaikeuksia hengittää. Hän oli ajatellut kansaansa ja silti pahaa oli tapahtunut. Hän oli väittänyt ajattelevansa valtakunnan parasta, ja kuitenkaan hän ei ollut tehnyt mitään estääkseen uutta katastrofia. Cecilie oli armollinen ja muistutti, että hän oli yrittänyt. He olivat yrittäneet kaikki. Tilanteen julmuus oli yllättänyt heistä jokaisen.

”Minun täytyy muodostaa koko neuvosto uudelleen”, Olivia pohti ääni vapisten. ”Jos ylipäätään saan virkamiesten luottamuksen, vain sitä kautta voimme taas rakentaa jonkinlaista luottamusta ja yhteistyötä välillemme. Olen tehnyt liian paljon yksin.”

”Joukossa on niitä, jotka ymmärtävät, että meidän on tehtävä voitavamme maailman magian vuoksi”, Cecilie sanoi. ”He auttavat järjestämään Sonyan etsintöjä. Minusta tuntuu kuitenkin siltä, että meidän pitäisi kutsua Magda avuksemme.”

”Mutta Sonyan tätihän ei halua olla tekemisissä minkään magiaan liittyvän kanssa?”

”Hän ymmärtää kuitenkin taikuutta. Hän tietää, että Sonya on löydettävä.”

Olivia huokaisi. ”On lähetettävä joku hänen luokseen vielä tänään. Jos kaupungilla on yhä samanlainen sekasorto kuin eilen, en ole aivan varma, kuinka se onnistuu.”

”Voin mennä itse”, Cecilie tarjoutui ja suoristi ryhtiään. ”Tarvitsemme vain sotilaat linnan porteille pitämään järjestystä, että pystyn palaamaan takaisin.”

Blade nousi pystyyn. ”Tarvitset vahvistusta komentoketjuun.” Hän kiersi sohvan taa ja katseli jonnekin huoneen komeiden kaksoisovien suuntaan. ”Nimitä Garet yhden joukkueen johtoon.”

Olivia yritti lukea Bladen kehonkielestä, millä mielellä tämä oli. Luultavasti pettynyt tilanteeseen ja siihen, että joutui luopumaan paikastaan kaartissa. ”Teen niin”, kuningatar vastasi hiljaa ja keräsi rohkeutta seuraaviin sanoihin. ”Blade, kiusaako jano sinua yhä?”

Bladen katse napsahti terävästi Oliviaa kohti. He olivat viettäneet yön erillään, mutta Olivia oli lähes varma, että Blade ei ollut nukkunut. Hän itsekin oli saanut levätyksi kehnosti.

”Pärjään asian kanssa”, Blade vain totesi.

Cecilie laski kuppinsa sohvapöydälle. ”Onko Bladen tilanne pahentunut?”

”On”, Olivia sanoi samaan aikaan, kun Blade sanoi ei.

Cecilie silmäili kumpaakin empien. ”Voimmeko tehdä jotakin?”

Olivia tunsi lämmön kasvoillaan ja kääntyi takaisin ikkunaan päin. Blade selitteli lisää, sanoi tilanteen olevan hallinnassa, mutta silmien mustuus ja miehen levottomuus kertoivat toista. Kun kuningatar kääntyi taas kohtaamaan kaksikon, hän huomasi Cecilien tuijottavan häntä. Olivia kohensi hartiahuivinsa asentoa, jotta kaulaa peittävä side kätkeytyisi paremmin, mutta arveli, että Cecilie oli jo tajunnut enemmän kuin sanoi ääneen.

Noitatyttö nousi ja tarttui tarjottimeen, vaikka palvelusväki olisi kyllä aikanaan vienyt astiat keittiöön. ”Lähden valmistautumaan. Kun löydämme Sonyan, meidän täytyy selvittää mahdollisimman pian, mitä teemme magian kanssa. Bladenkin takia.”

Olivia toivotti tytölle turvallista matkaa ja onnea Magdan suostutteluun. Oven sulkeuduttua hän keskittyi Bladeen. Haava ei enää särkenyt, mutta iho oli kosketukselle arka. Kuningatar hieroi hajamielisesti toisen käden sormilla rannettaan ja liu’utti peukaloa pehmeän ihon päällä. Kipu pelotti nyt, kun hän muisti tarkalleen, miltä se tuntui.

Hän kuitenkin asteli Bladen luo ja ojensi kätensä. Blade ei tarttunut kiinni, mutta ei näyttänyt kykenevän perääntymäänkään. Iiriksen reunaan oli noussut punainen raita.

”Mehän sovimme”, Blade muistutti.

Olivia huokaisi. ”En tarkoittanut loukata. Meidän on keksittävä jotakin siksi aikaa, kunnes saamme kaiken selvitetyksi. En ole ehtinyt puhua palvelusväelle, mutta verta voisi saada, kun eläimiä menee teuraaksi seuraavan kerran. Olen antanut sellaisen käskyn kerran aiemminkin.”

”En tiedä, onko se hyvä ajatus. Noitatyttökin taisi säikähtää.”

”Cecilie antoi meille aikaa kahden”, Olivia sanoi. ”Hänkin haluaa auttaa.”

”Ei tästä voi tulla ratkaisu ties miten pitkäksi aikaa. Käyn pääkaupungin ulkopuolella. Yritän hoitaa tämän. Jotenkin.”

”Olen huolissani, miten pääset tekemään matkan ja palaamaan takaisin. Enkä voi lähteä mukaasi. Olen koko päivän kiinni virkatehtävissä. Tai yrittäessäni saada niistä jälleen otetta.”

Blade huokaisi ja onnistui riistämään katseensa Olivian kädestä, jonka tyttö oli jo ehtinyt laskemaan alas. ”Teen sitten jotain muuta hyödyllistä. Pidän ajatukset muualla.”

Olivia ei halunnut painostaa, mutta onnistui sopimaan Bladelle tehtävää, joka pitäisi miehen linnassa. He ajautuivat keskustellessaan riitaan, joka oli ohi nopeasti lähinnä kuningattaren ajanpuutteen vuoksi. Oliviaa kaivattiin jo muualla ja hänen oli vain luotettava siihen, että Blade ei lähtisi väsyksissä ja janoissaan kaupungille. Siksi hän laati Bladelle tekemistä, mikä pitäisi hänet aloillaan.

Kuningatar antoi palvelusväen saattaa hänet takaisin kokoussaliin. Hatarat suunnitelmat olivat muuttuneet toisiksi, mutta kumma kyllä, hän oli tällä kertaa varmempi. Eiliseen verrattuna Olivia koki, että hänellä oli viimein sanottavaa.

Häpeästä oli mahdotonta päästää irti kokonaan. Mutta virheet oli myönnettävä, vaikka se sitten tuntuisikin iskulta päin kasvoja. Jos tapahtumat jotakin olivat opettaneet, niin sen, että Cecilien sanat olivat totta. Heidän olisi muututtava ja ryhdyttävä toimimaan toisin, jotta he eivät enää toistaisi samoja virheitään. Vaitonaisuus ja salaisuudet olivat yksi niistä asioista, joiden täytyi jäädä menneisyyteen.


***


Päivä kului eteenpäin tuskastuttavan hitaasti, kun oli istuttava alas ja toimittava jonkinlaisena tietojen välittäjänä kuningattaren käskyläisten välillä. Blade oli suostunut tehtävään pitkin hampain, mutta lopulta vain siksi, että Olivialla ei ollut aikaa riidellä hänen kanssaan siitä, oliko kaupungilla turvallista liikkua.

Kaupungin kaduille edellisenä päivänä herännyt hämmennys oli yhä läsnä. Kaupungista poistujia oli useita, eikä Olivia ollut hennonut käskeä pitää portteja enää suljettuina. Kovaäänisimmät monarkian vastustajat olivat saaneet aivan uutta pontta tekemiseensä, kun luotto johtajiin oli kansalaisten silmissä karissut epätavallisen vähäiseksi.

Se teki myös Bladen tilanteesta hankalan. Hän oli ollut liian näkyvässä asemassa, josta hänet tunnettiin. Sotilaiden keskuudessa hän ei juuri uskaltanut luottaa kehenkään Garetin lähipiiriä lukuun ottamatta, eivätkä monet olisi ottaneet hänen käskyjään enää vastaan. Virallisesti hänen asemansa ei ollut vielä muuttunut, mutta oli selvää, että paluuta entiseen ei ollut.

Niinpä Blade oli jumissa oleskeluhuoneen pöydän ääressä voimatta osallistua edes Sonyan jäljittämiseen, missä Cecilie olisi varmasti huolinut apulaisen. Kurkkua poltti, eikä tunnetta ollut helppo sulkea pois mielestä, kun tekemistä ei juuri ollut. Välillä hän huomasi käsiensä vapinan, mutta onnistui vielä tukahduttamaan sen. Kiinnostavinta koko päivässä olivat Garetin tuomat yksityiset raportit, joita sotilas ei päässyt viemään suoraan kokoustavalle kuningattarelle, joten Blade sai kuunnella ne Olivian sijasta.

Blade ei käsittänyt, miten Olivia sieti tällaista työtä. Tai sellaiseksi kokouksissa istumiseksi ja muiden kuuntelemiseksi Blade oli kuninkaallisten työn pääasiassa käsittänyt, vaikka toki oli nähnyt Olivian kiiruhtamassa paikasta toiseen, osallistumassa hovin talouden arviointiin, vastaamassa kirjeisiin ja kestittämässä vieraita. Erityisesti tänään kuningattarelta ei tuntunut liikenevän enää sekuntiakaan paikoillaan pysymiseen. Lyhyistä viesteistä päätellen tilanne neuvoston kanssa eteni maltillisesti.

Cecilie saapui alkuiltapäivästä kiukkuisen oloisena. Hän oli kuin olikin päässyt Magdan puheille, mutta nainen ei ollut halukas tulemaan linnaan. Vaikka Magda oli samaa mieltä siitä, ettei Sonyaa voinut päästää kehittelemään jonkinlaista taikuuden sitomisloitsua yksinään, ei hän ollut halukas yhteistyöhön Cecilien kanssa. Hänen mukaansa Sonyaa tuskin enää löytyisi.

”Yritin keksiä kaikki mahdolliset selitykset, mutta mikään ei tuntunut hetkauttavan häntä”, Cecilie kertoi istuessaan alas nojatuoliin. Vaalea tukka oli takaa tuulen pörröttämä ja viitassa tuoksui keväinen ilma. Noitatyttö hengähti hetken ja tuntui sitten tarkastelevan Bladea vaivihkaa päästä varpaisiin.

Blade nojasi alaselkänsä pöydän reunaan ja yritti välttää halua laahustaa taas ympäri huonetta. Hän kuluttaisi pehmeisiin mattoihin pian polun. ”Olisiko uhkailusta ollut apua?”

”Kokeilin jo vihjata valtakunnan petturuudesta, jos emme saa kristalleja takaisin tai Sonya onnistuu aiheuttamaan niillä jotakin vahinkoa.” Cecilie pyöräytti silmiään. ”Ehkä se ei edes ole Magdasta pahinta, mitä voi tapahtua, kun silläkään ei ollut vaikutusta. Ymmärsin Sonyan puheista, että Magda on jättänyt Harenan aikanaan. En pääse käsiksi siihen, mitä hän oikein ajattelee minusta. Hän taitaa jotenkin inhota taikuutta.”

”Jos hän valehtelee? Esittää luovuttanutta?”

”Ehkä. Vaikea sanoa.”

”Jos hän antoi tytön majailla luonaan, tuskin hän täysin tunteeton on. Eiköhän käyntisi herättänyt ihan tarpeeksi huolta Sonyan kohtalosta”, Blade maalaili ajatuksiaan. ”Mikä tarkoittaa, että hän ei vain ollut valmis jakamaan tietojaan sinulle.”

”Meidän pitäisi siis vakoilla häntä? Yrittää saada selville, etsiikö hän Sonyaa omin voimin ja mistä?” Cecilie kysyi. ”Kuu on täysi huomenna. Meiltä loppuu aika.”

”Niin kaikilta muiltakin”, Blade huomautti ja tunsi, miten jalkoja pakotti päästä liikkeelle. Janon tunne kurkussa muistutti taas olemassaolostaan, kun hän pohti kuinka he pitäisivät Magdaa silmällä. ”Kaduilla on kuulemastani päätellen edelleen aikamoinen kaaos, joten etsintäretki voi olla hankala. Sonyalle hämminki ja ihmismassoihin piiloutuminen voi olla eduksi, mutta hänenkin pitää kiirehtiä, jos aikoo saada jotakin aikaiseksi.”

”Minun on palattava takaisin, jos Magda lähteekin hänen peräänsä kertomatta meille”, Cecilie hätäili ja ponkaisi seisomaan. Tytön kasvoilta ei voinut erottaa, mitä kaikkea hän oli kaduilla aiemmin nähnyt, mutta kalpeissa poskissa punaiset kiihkon läikät pistivät esiin erityisen vahvasti.

”Pyydä Garetia määräämään joku mukaasi. Järjestäkää jokin vartio tai muu järjestely, se tuskin näyttää mitenkään oudolta ottaen huomioon, mitä pääkaupungissa on viime aikoina tapahtunut.” Blade tiesi järjestelyn järkeväksi, mutta kaikkein eniten hän olisi halunnut päästä tapahtumien keskelle itse. Tekemään jotakin. Hän oli jo ehdottamassa lähtevänsä noitatytön mukaan, mutta Cecilie pysähtyi ovensuuhun mittailemaan häntä katseellaan.

”Miten voit?” noita kysyi melkein arasti.

Blade kohautti olkiaan. ”Olen vankina täällä jonkinlaisena viestinvälittäjänä, kunnes keksimme jotakin fiksumpaa.”

Cecilie nyökkäsi ymmärtäväisesti. ”Juttelimme magian kadosta ja tilanteestasi silloin ennen kevään juhlallisuuksia. En osannut sanoa vampyyreista kuin arvailuja. Pelätä janoa. Minun olisi pitänyt osata huomata sinunkin tilanteesi, ovathan yön olennot osa sitä taikuutta, joka valtakunnassa on aina ollut.”

”Pärjään sen aikaa, kun on pakko”, Blade totesi vältellen. Mies arveli, että jano paistoi hänen silmistään ja käänsi siksi katseensa. Kivulias jano oli jatkuva vaiva, vaikka ajatukset pysyivätkin yllättävän kirkkaina. Polte sai suun kuivumaan.

Asiasta puhuminen noitatytön kanssa tuntui nurinkuriselta. Cecilie muistutti yhä pikkusisarta siitä huolimatta, että oli kasvanut viimeisten vuosien aikana hurjasti. Verestä Blade ei ollut koskaan tytölle puhunut, eikä ollut aivan varma, mitä Cecilie vampyyreista kaiken kaikkiaan ajatteli. Hän oli arvellut pelkoa, joka oli jokaisen luonnollinen reaktio hänen pimeään puoleensa. Cecilie vaikutti kuitenkin tarkastelevan asiaa omasta näkökulmastaan: magian kautta.

”Koska muutos on magian puuttumisen vuoksi jotenkin puolittainen, mietin voisiko oloasi helpottaa jotenkin muuten kuin ilmiselvällä tavalla”, Cecilie jatkoi sinnikkäästi aiheesta. Blade arveli Olivian olleen oikeassa. Noitatyttö oli jo arvellut heidän ratkoneen asiaa keskenään.

”Tuskin tässä on mitään tehtävissä ennen kuin se teidän kaipaamanne magia saadaan taas hallintaan”, Blade vain tuumasi hiljaa ja pisti kädet puuskaan.

”Janoa tai nälkää ei tietenkään voi kiertää, tarve nousee esiin säännöllisesti”, Cecilie selitti ajatuskulkuaan. ”Mutta kipuja voi hoitaa. Jos yritän ennättää valmistamaan sinulle jotakin yrteistä. Ihmisillä ne auttavat ja sinähän olet vielä kuitenkin myös ihminen.”

Bladen teki mieli sanoa, että vain osittain, mutta onnistui pitämään suunsa kiinni. Noitatyttö yritti auttaa. Ja hänen tulisi olla tyytyväinen, että he voisivat yrittää vaikuttaa tilanteeseen muutenkin kuin vain odottelemalla väistämätöntä.

Cecilie jätti hänet jälleen omien ajatustensa keskelle, eikä Blade voinut enää olla aloillaan. Hän aloitti saman tutun reittinsä huoneen päädystä ikkunalle ja takaisin pöydän ääreen. Hän tunnisti yhä huoneessa Olivian tuoksun ja ryhtyi ajattelematta seuraamaan sitä. Koko keho tuntui raskaalta, jokainen askel vaati voimia. Jano vaati tyydytystä.

Blade kaarsi vielä kerran ikkunalle ja teki päätöksensä. Vanhat opit istuivat tiukassa, eikä hänestä vieläkään ollut sivustaseuraajaksi.







Edellinen - Ylös